Tupakointi työpaikalla herättää kysymyksiä sekä esihenkilöissä että henkilöstössä, kun savuttomuudesta sovitaan tai tupakointipaikkaa siirretään. Tässä artikkelissa käydään läpi, mitä työnantajan on lain mukaan tehtävä, mihin sillä on oikeus ja miten tupakoinnin lopettamista voi tukea työpaikalla. Tekstistä on hyötyä henkilöstöhallinnolle, työsuojelupäällikölle ja esihenkilölle, joka joutuu vastaamaan työntekijöiden kysymyksiin.
Kaksi lakia ratkaisee asian. Tupakkalaki 549/2016 määrää, missä tupakointi on kielletty. Työturvallisuuslaki 738/2002 taas velvoittaa työnantajan suojaamaan työntekijät tupakansavulta.
Mitä laki sanoo tupakoinnista työpaikalla
Tupakkalain 74 §:n mukaan tupakointi on kielletty työyhteisöjen yhteisissä ja yleisissä tiloissa. Käytännössä tämä tarkoittaa lähes kaikkia työpaikan sisätiloja: taukotiloja, käytäviä, neuvotteluhuoneita, tuotantotiloja ja ruokaloita. Sama kielto koskee myös sähkösavukkeita ja muita nikotiinituotteita, joita käytetään höyrystämällä.
Työturvallisuuslain 38 § on vielä suorempi. Työnantajan on huolehdittava, ettei työntekijä tahattomasti altistu tupakansavulle työpaikalla. Velvoite koskee kaikkia työpaikkoja, myös niitä, joissa tupakkalain kielto ei suoraan päde. Passiivisen tupakoinnin terveysvaikutuksista kerrotaan tarkemmin artikkelissa passiivinen tupakointi ja altistuminen sisätiloissa.
Tupakointitila sisällä on edelleen sallittu, mutta sen on täytettävä tupakkalain 77 §:n vaatimukset. Tilan on oltava alipaineinen, sillä on oltava oma poistoilmanvaihto eikä savu saa levitä muihin tiloihin. Tupakointitilassa ei saa tarjoilla eikä työskennellä. Rakentaminen maksaa helposti 10 000–30 000 euroa, minkä vuoksi useimmat työpaikat ovat luopuneet sisätupakointitiloista kokonaan.
Työnantajan velvollisuudet käytännössä
Ammattilainen aloittaa työpaikan kartoituksesta. Missä tupakoidaan nyt, kulkeeko savu ilmanottoaukkoihin, ja joutuuko joku ohittamaan tupakointipaikan päivittäin? Pääsisäänkäynnin viereen sijoitettu tupakointipaikka on tyypillinen ongelma: savu kulkeutuu ovesta sisään joka kerta, kun ovi aukeaa.
Tupakointi ulkona on sallittua, ellei työnantaja kiellä sitä. Työnantaja voi osoittaa tupakointipaikan tai kieltää tupakoinnin koko kiinteistön alueella. Ulos varattu paikka on hyvä varustaa kunnollisella tuhkakupilla, koska tumpit kuormittavat pihaa ja hulevesiä. Metallinen, kannellinen tuhkakuppi pylväällä maksaa 50–200 euroa.
Työnantajan velvollisuuksiin kuuluvat ainakin nämä:
Sisätilojen savuttomuus – tupakointi ja sähkösavukkeiden käyttö estetään yhteisissä tiloissa.
Altistumisen torjunta – ulkotupakointipaikka sijoitetaan kauas ovista, ikkunoista ja ilmanotosta.
Selkeä ohjeistus – säännöt kirjataan ja kerrotaan kaikille, myös vuokratyöntekijöille ja alihankkijoille.
Kieltomerkinnät – kielletyt alueet merkitään näkyvästi.
Valvonta – esihenkilö puuttuu rikkomuksiin samalla tavalla kuin muihinkin työturvallisuusasioihin.
Savuton työpaikka ja työnantajan oikeudet
Työnantajalla on direktio-oikeus, eli oikeus johtaa työtä. Sen perusteella työnantaja voi päättää, että tupakointi työaikana ei ole sallittua tai että tupakkatauot pidetään lakisääteisen ruokatauon aikana. Kahvitauoista sovitaan yleensä työehtosopimuksessa, eikä työehtosopimus anna oikeutta erillisiin tupakkataukoihin.
Työterveyslaitos suosittelee savutonta työpaikkaa, ja moni suomalainen yritys on ottanut käyttöön savuttomuuslinjauksen. Esimerkiksi tamperelainen logistiikkayritys, joka siirtyy savuttomaksi, käsittelee asian yleensä ensin yhteistoimintamenettelyssä, antaa 3–6 kuukauden siirtymäajan ja tarjoaa työterveyshuollon kautta lopetustukea. Muutos sujuu paremmin, kun tukea tarjotaan ennen kuin kielto astuu voimaan.
Työnantajan valta loppuu kuitenkin työajan ja työpaikan rajalle. Työntekijän vapaa-ajan tupakointiin työnantaja ei voi puuttua. Rekrytoinnissa tupakointia koskevat kysymykset ovat hankalia, koska työelämän yksityisyydensuojalaki 759/2004 rajoittaa terveystietojen käsittelyä tiukasti. Nikotiinitestit eivät kuulu lain sallimiin testeihin.
Poikkeukset ja rajatapaukset
Etätyössä tupakkalain kielto ei koske työntekijän kotia. Työnantaja ei voi kieltää tupakointia etätyöpäivänä, mutta videopalaverien käytännöistä voi sopia.
Kotihoidossa ja kotisairaanhoidossa tilanne on päinvastainen. Asiakkaan koti on työntekijän työpaikka, ja työturvallisuuslain 38 § on voimassa. Työnantajan on pyydettävä, ettei asiakas tupakoi käynnin aikana ja että asunto tuuletetaan etukäteen. Sama koskee esimerkiksi huoltomiehiä, jotka työskentelevät asunnoissa.
Rakennustyömailla ja satamissa työskennellään pääosin ulkona, mutta taukokopit ja työmaaparakit ovat sisätiloja. Niissä tupakointi on kielletty samalla tavalla kuin toimistossa.
Yleisimmät virheet työpaikoilla
Ensimmäinen virhe on sijoittaa tupakointipaikka sinne, missä se on kätevin. Ovien ja ilmanvaihdon lähelle sijoitettu paikka rikkoo työnantajan velvollisuutta suojata työntekijöitä altistumiselta, vaikka tupakointi tapahtuisi ulkona.
Toinen virhe on unohtaa sähkösavukkeet. Jos ohjeessa lukee pelkästään ”tupakointi kielletty”, osa henkilöstöstä tulkitsee höyryttämisen sallituksi. Tupakkalaki rinnastaa ne toisiinsa, ja ohjeen pitää sanoa se selvästi.
Kolmas virhe on kieltää tupakointi ilman tukea. Nikotiiniriippuvuus on voimakas riippuvuus, ja pelkkä kielto siirtää tupakoinnin usein tontin rajalle. Tämä lisää kävelyä, tumppeja naapurikiinteistön pihalla ja kitkaa henkilöstön kesken.
Myytti: tupakointi ulkona ei haittaa ketään
Ulkona tupakointia pidetään usein harmittomana muille. Tämä ei pidä paikkaansa. Katoksen alla, sisäpihalla tai ovisyvennyksessä savu jää paikalleen, ja ohikulkijat altistuvat pienhiukkasille ja syöpää aiheuttaville yhdisteille. Tupakansavulle ei ole tunnettua turvallista altistustasoa.
Tupakointi aiheuttaa Suomessa vuosittain noin 4 000–5 000 kuolemaa. Tupakoivan elinajanodote on keskimäärin 10 vuotta lyhyempi kuin tupakoimattoman, ja keuhkosyöpä, sydän- ja verisuonisairaudet sekä keuhkoahtaumatauti COPD ovat yleisimpiä seurauksia. Suomi tavoittelee tupakatonta yhteiskuntaa vuoteen 2030 mennessä, jolloin alle 5 % väestöstä käyttäisi tupakkatuotteita. Nyt säännöllisesti tupakoi noin 12–13 % aikuisista.
Miten työnantaja voi tukea tupakoinnin lopettamista
Tehokkain keino on työterveyshuolto. Työterveyslääkäri tai -hoitaja voi tehdä lopetussuunnitelman, arvioida nikotiiniriippuvuuden tason ja tarvittaessa määrätä lopetuslääkettä, esimerkiksi varenikliinia. Osa työnantajista korvaa myös nikotiinikorvaushoidon.
Apteekista saa ilman reseptiä nikotiinipurukumia (esim. Nicorette 2 mg tai 4 mg), nikotiinilaastareita (7, 14 tai 21 mg / 24 h), nikotiinitabletteja ja nikotiinisuihketta. Kuukauden hoito maksaa valmisteesta ja annoksesta riippuen noin 50–120 euroa, mikä on selvästi vähemmän kuin päivittäinen tupakointi, kun savukeaskin hinta on 9–15 euroa.
Työpaikan infotilaisuus, taukotilan tiedote Stumppi-puhelimesta ja joustavat ajat työterveyskäynneille auttavat myös. Eri tukimuotoja esitellään tarkemmin artikkelissa lopettamisen tukipalvelut – neuvonta ja ryhmät.
UKK
Voiko työnantaja kieltää tupakoinnin koko työpaikan pihalla?
Voi. Työnantaja voi direktio-oikeuden perusteella kieltää tupakoinnin koko kiinteistön alueella tai työaikana. Kiellon on oltava selkeästi ohjeistettu, ja siitä on hyvä sopia yhteistoimintamenettelyssä.
Saako työntekijä pitää erillisiä tupakkataukoja?
Laki ei anna oikeutta tupakkataukoihin. Tauoista sovitaan työaikalaissa ja työehtosopimuksessa, ja työnantaja voi päättää, että tupakointi tapahtuu vain lakisääteisten taukojen aikana.
Koskeeko tupakointikielto myös sähkösavukkeita?
Koskee. Tupakkalaki kieltää sähkösavukkeiden käytön samoissa tiloissa kuin tupakoinnin. Julkisten tilojen säännöistä kerrotaan lisää artikkelissa tupakointikiellot julkisissa tiloissa.
Yhteenveto työnantajalle
Työnantajan on pidettävä sisätilat savuttomina, suojattava työntekijät altistumiselta myös ulkona ja kerrottava säännöistä selkeästi. Oikeus kieltää tupakointi työaikana ja kiinteistön alueella on olemassa, mutta vapaa-aikaan ja työntekijän terveystietoihin se ei ulotu. Kielto toimii parhaiten, kun sen rinnalla tarjotaan konkreettista apua lopettamiseen.
Tupakoinnin lopettamista harkitsevalle työntekijälle apua on saatavilla useasta paikasta. Aikuisille on Stumppi.fi ja nuorille Fressis.fi. Maksuton Stumppi-puhelin palvelee numerossa 0800 148 484. Työterveyshuollosta ja terveysasemalta saa henkilökohtaista tukea ja reseptilääkkeet, ja apteekista saa nikotiinikorvaushoitoa ilman reseptiä. Henkilökohtaisesta hoidosta kannattaa aina keskustella oman lääkärin kanssa.